Takaisin

Maataloustukiehdot edistävät ympäristön suojelua ja hillitsevät ilmastonmuutosta

Väitös ympäristöoikeuden alalta

Väittelijä: MMM, HTM Anna-Liisa Tanskanen

Väitösaika ja -paikka: tiistai 18.6. klo 13, AU100, Joensuun kampus

Maataloustukien maksamisen ehdoksi asetettujen säännösten avulla pystytään ehkäisemään ympäristön tilan heikentymistä, hillitsemään ilmastonmuutosta ja edistämään ruokaturvaa, osoittaa MMM, HTM Anna-Liisa Tanskasen väitöstutkimus.

Euroopan unionin maataloustukia maksetaan vuosittain lähes 40 miljardia, minkä on arvioitu lisäävän maatalouden ympäristöhaittoja. Tanskanen selvitti väitöstutkimuksessaan sitä, minkälaisia ympäristövaatimuksia viljelijätukien saannin ehdoksi on asetettu, mitkä ovat näiden vaatimusten tavoitteet ja miten ne toimivat. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin tukijärjestelmään kiinteästi liittyvää valvonta- ja seuraamusjärjestelmää.

Euroopan yhteisön alkuaikoina viljelijän tehtävänä oli turvata elintarvikehuolto ja tuottaa perusraaka-aineita teollisuutta varten. Kuluneiden vuosikymmenien aikana näkemys maataloudesta ja viljelijän tehtävästä on muuttunut. Muuttunut käsitys maataloudesta, viljelijän roolista ja maatalousmaasta näkyy tukisäädöksissä muun muassa siten, että tukia ei perustella enää vain maataloustuotteiden tuotannolla ja viljelijöiden tulotason turvaamisella vaan merkityksellä ympäristö­palveluiden tuottajina ja luonnon hoitajina. Viljelijästä on tulossa maatalousmaan huolehtija ja ylläpitäjä, jonka tehtävänä on vastata ja huolehtia maatalousmaan maaperästä, sen tuottavuudesta ja toimivuudesta ravinteiden, veden ja hiilidioksidin sitojana sekä ilmastonmuutoksen hillitsijänä.

Nykyisten tukiehtojen erityisenä tavoitteena on ehkäistä vesien tilan huonontumista ja hidastaa luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Lisäksi osa nykyisistä tukiehdoista hillitsee myös ilmastonmuutosta. Esimerkiksi eroosion hallinnalla, kasvipeitteisyysvaatimuksella, suojakaistoilla ja -vyöhykkeillä sekä vaatimuksella säilyttää pysyvät laitumet ehkäistään ravinteiden valumista pelloilta vesistöihin. Samanaikaisesti ne myös osittain hillitsevät ilmastonmuutosta edistäessään hiilidioksidin sidontaa maaperään ja kasvillisuuteen. Jatkossa olisi kuitenkin kiinnitettävä enemmän huomiota mahdollisuuteen edistää hiilen sidontaa maaperään ja hillitä siten ilmastonmuutosta.

Viljelijätukien ehdot tähtäävät myös siihen, että pellot pysyvät viljelykunnossa. Huoltovarmuuden kannalta on tärkeätä, että nykyisin erilaisina kesantoina, suojavyöhykkeinä tai ekologisina alueina olevat maatalousmaat voidaan tarvittaessa ottaa helposti tuotantokäyttöön. Tältä osin maataloustuet voidaan nähdä korvauksena viljelijälle siitä, että hän pitää maatalousmaan avoimena ja viljelykunnossa mahdollisten kriisien varalta. Maataloustukien tulevaisuus saattaa tulevaisuudessa olla riskien hallinnassa, jolloin viljelijöille maksetaan korvauksia ympäristön ja maan hoidosta ja huoltovarmuuden ylläpidosta.

Tutkimuksessa ehdotetaan myös muutoksia tukiehtoihin, jotta järjestelmästä tulisi nykyistä selkeämpi, yksinkertaisempi ja toimivampi. Lisäksi esitetään ympäristövaatimusten sisällyttämistä myös muiden julkisten tukien ehtoihin.

MMM, HTM Anna-Liisa Tanskasen ympäristöoikeuden alaan kuuluva väitöskirja Vihertyvä maataloustuki. Pinta-alaperusteisten viljelijätukien ympäristöehdot ja niihin liittyvä valvonta- ja seuraamusjärjestelmätarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Kristian Siikavirta Vaasan yliopistosta sekä kustoksena professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen valokuva on osoitteessa http://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/16355?encoding=UTF-8