Takaisin

Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden toteutuminen vaatii riittävää suunnittelua

Väitös ympäristöoikeuden alalta

Väittelijä: HTM Aleksi Heinilä

Aika ja paikka: 1.6.2017 klo 12, Educa E100, Joensuun kampus

Vuonna 2000 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki sisältää sisällöllisiä ja menettelyllisiä, asukkaiden ja muiden tahojen osallistumismahdollisuuksiin liittyviä tavoitteita. Näiden tavoitteiden toteutuminen pyritään turvaamaan maankäytön suunnittelulla.

Hallintotieteiden maisteri Aleksi Heinilän väitöskirjatutkimuksen kohteina olevat maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset luvat, suunnittelutarveratkaisu ja poikkeamispäätös merkitsevät usein yksittäisen hankkeen osalta tehtävää poikkeusta maankäytön suunnittelun toteuttamisesta. Niillä on myös huomattava merkitys maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden toteutumisen kannalta.

Väestönkasvu ja sen mukana rakentaminen keskittyvät Suomessa voimakkaasti kasvaville kaupunkiseuduille. Tämä kehitys korostaa maankäytön suunnittelun merkitystä rakentamispaineisilla alueilla. Heinilän tutkimus muotoilee maankäyttö- ja rakennuslain lähtökohdaksi periaatteen, jonka mukaan rakentamisen ja maankäytön tulee perustua riittävään suunnitteluun.

Suunnittelematon rakentaminen yhä maankäytön haasteena

Suunnittelematon tiivis rakentaminen erityisesti taajamien lievealueilla on ollut pitkään maankäytön keskeinen haaste Suomessa. Haasteeseen vastaaminen oli jo vuonna 1958 säädetyn rakennuslain keskeinen tavoite, mutta lain soveltamiskäytännöt muodostuivat toisenlaisiksi kuin lakia säädettäessä ajateltiin. Heinilän tutkimuksessa todetaan, että myöskään maankäyttö- ja rakennuslaki ei ole pystynyt vastaamaan haasteeseen. Tässä suhteessa keskeisessä asemassa ovat olleet tutkimuksen kohteena olevat lupamenettelyt ja niiden soveltamiskäytäntö.

Heinilän tutkimuksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslakia säädettäessä voidaan tulkita tehdyn osin myös päinvastaisen suuntaisia muutoksia suunnittelutarveratkaisua koskevaan sääntelyyn kuin mitä maankäyttö- ja rakennuslaki tavoitteli yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön suunnitelmallisuuden suhteen. Tutkimus esittelee näkökohtia, jotka huomioimalla lupamenettelyitä olisi mahdollista käyttää vaarantamatta maankäyttö- ja rakennuslain järjestelmän toimivuutta.

Maankäytön suunnittelusta huolehtiminen on yhtäältä kuntien oikeus ja toisaalta kuntien lakisääteinen velvollisuus. Suunnitteluvelvollisuuksien toteutuminen on ensisijaisen tärkeää niin maankäyttö- ja rakennuslaille asetettujen tavoitteiden kuin maanomistajien oikeusturvan toteutumisen kannalta.

Oikeudellisen ja poliittisen harkinnan rajanveto on aina ajankohtainen

Heinilän tutkimus tarkastelee myös yleisesti viranomaisen harkintavaltaa ja sen oikeudellisia rajoja. Poikkeamispäätöksentekoon on katsottu sisältyvän sekä oikeudellista että poliittista, niin sanottua vapaata harkintaa. Näiden kahden harkintakategorian välinen erottelu on ollut yksi hallinto-oikeudellisen tutkimuksen keskeisistä kiinnostuksen kohteista. Myös hallinnolliseen muutoksenhakujärjestelmään tehtyjen, vuoden 2016 alusta voimaan tulleiden muutosten myötä näiden harkintakategorioiden erottelun merkitys on syytä uudelleenarvioida.

Erottelun tarve ei Heinilän tutkimuksen mukaan voi lakata olemasta ajankohtainen, ja rajanvetoa pyritään täsmentämään sekä yleisemmin että maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa lupaharkinnassa. Niin poikkeamispäätöksenteossa kuin suunnittelutarveratkaisua koskevassa päätöksenteossa lupaviranomaisen harkintavalta voi tutkimuksen mukaan joissakin tapauksissa olla hieman laajempi kuin päätöksen lainmukaisuutta arvioivan tuomioistuimen. Voidaan silti sanoa, että molemmissa lupamenettelyissä päätöksenteko tapahtuu lähes poikkeuksetta oikeudellisin perustein, joihin myös hallintotuomioistuimilla on toimivalta ottaa kantaa.

Heinilän tutkimus osallistuu ympäristöoikeudelliseen ja hallinto-oikeudelliseen keskusteluun, ja se on merkityksellinen niin yleisemmin hallinnollisesta päätöksenteosta kiinnostuneille kuin jatkuvien muutospaineiden kohteena olevan maankäyttö- ja rakennuslain soveltajille.

Hallintotieteiden maisteri Aleksi Heinilän ympäristöoikeuden alaan kuuluva väitöskirja Oikeus rakentaa. Tutkimus suunnittelutarveratkaisu- ja poikkeamispäätöksenteosta maankäyttö- ja rakennuslain järjestelmässä tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Eija Mäkinen Vaasan yliopistosta ja kustoksena professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa

https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/11287?encoding=UTF-8