Takaisin

Luonnontuotteista merkittäviä lisätuloja metsänomistajille ja yrityksille

Jokamiehenoikeuksien piiriin kuuluvia luonnontuotteita ja jalosteita virtaa jo tasaiseen tahtiin kuluttajille. Metsissä on kuitenkin paljon myös jokamiehenoikeuksien ulkopuolelle jääviä luonnontuotteita, joita metsänomistajilla olisi mahdollisuus hyödyntää ja tuottaa aktiivisesti. Tähän tarvitaan uusien liiketoimintamallien kehittämistä ja verotuksen uudistamista.

Esimerkiksi pakurilla, mahlalla, kuusenkerkillä, koivunlehdillä ja mustikanlehdillä sekä -versoilla on suurta kysyntää maailmalla, mutta tuotteita ei saada riittävästi jalostukseen ja markkinoille.

- Yleensä syy on yksinkertainen: metsän- tai maanomistajat eivät tiedä, että heidän metsissään kasvaa puun lisäksi muutakin maailmanlaajuisesti kysyttyä, ja siten rahanarvoista, sanoo tutkija Matti Vaara Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolta.

- LUMO-INKA -hankkeemme tavoitteena oli kasvun edellytysten luominen uusien liiketoimintamallien avulla ja uusien tuotteistettavien raaka-aineiden löytäminen. Projektissa luotiin Suomen olosuhteisiin sopivia uusia raaka-aine- ja kohdemarkkinalähtöisiä tuotanto- ja liiketoimintamalleja, joista voi muodostua merkittävä tulonlähde sekä metsänomistajille että raaka-aineita jatkojalostaville yrityksille.

Hankkeessa kerättiin muun muassa uusia tuote- ja palveluideoita, sekä tarkasteltiin niiden luomia liiketoimintamahdollisuuksia. Parhaille ideoiden pohjalta laadittiin liiketoimintamalleja.

Lisäksi tarkasteltiin mallien kohteena olevien luonnontuotteiden tuotantopotentiaalia, sekä selvitettiin niiden terveydellisiä ja ravitsemuksellisia näkökulmia, kuten esimerkiksi terveysväittämiä. Itä-Suomen yliopiston tehtävänä oli valittujen liiketoimintamallien arviointi ja kehittäminen.

- Esimerkiksi koivunlehden tai kuusenkerkän tuotanto ei noussut esiin varsinaisessa ideoiden karsintaprosessissa, toteaa Vaara.

- Kehitettäessä luonnontuotealan raaka-aineen hankintaan, esikäsittelyyn ja lopputuotevalistukseen keskittyvien yritysten liiketoimintamalleja, ja arvioitaessa niiden toteuttamiskelpoisuutta, nousi aina esiin kysymys raaka-aineen saatavuuden turvaamisesta.

- Tästä syystä katsottiin tärkeäksi koko luonnontuotealan puolesta yrittää kehittää myös luonnontuotteista kiinnostuneiden metsänomistajien toimintatapoja ja ansaintamalleja, sekä etsiä keinoja metsänomistajien aktivoimiseksi luonnontuotteiden tuotantoon.

Tässä hankkeessa valittiin esimerkiksi koivunlehtien ja kuusenkerkkien keruu ja tuotanto, sillä metsänomistajien kynnys hyödyntää niitä on mahdollisimman matala. Monien tuotteiden, kuten mahlan tai pakurin tuotanto vaatii pitkäjänteisempää suunnittelua ja mahdollisesti metsänhoitotoimenpiteitä.

 

Taloudellista hyötyä nuorista taimikoista

Vaaran mukaan kuusenkerkkien ja koivunlehtien talteenotosta on monia hyötyjä metsänomistajille. Yksinkertaisimmillaan koivunlehtien ja kuusenkerkän kasvattaminen ei vaadi ensinkään tuotantopanoksia metsänomistajilta. Lehdet ja kerkät voidaan kerätä hoitovaiheessa olevista taimikoista.

- Nuoret taimikot ovat metsänomistajalle sellaisenaan taloudellisesti tuottamattomia, sillä puunmyyntituloja saadaan vasta ensiharvennuksista kuitupuun tai energiapuun muodossa. Taimikot täytyy kuitenkin hoitaa, eli tehdä taimikon varhaishoito ja taimikon harvennus, ja ne ovatkin eräitä merkittävimpiä pakollisia kustannuseriä metsänomistajille.

- Kuusen ja männyntaimikoissa koivunlehtien keruu kannattaa ajoittaa yhtä aikaa taimikonhoidon kanssa, sillä koivu poistetaan taimikonhoidon yhteydessä joka tapauksessa. Tällöin saadaan monta kärpästä yhtä aikaa.

Taimikot tulevat hoidetuksi, koivunlehtien myyntituloilla saadaan taimikonhoitokulut kuitatuksi, ja tästä vieläpä kertyy lisätuloja metsänomistajalle. Lehdet voidaan myös riipiä monena vuonna peräkkäin ennen varsinaista taimikonhoitoa.

- Toki esimerkiksi lehdet voidaan ottaa talteen alkukesän hakkuutyömailta. Kestävän metsätalouden rahoitustuen (Kemera), esimerkiksi yksityismetsänomistajille taimikonhoitotöiden tuen, jatkuminen nykyisessä muodossaan 2020 jälkeen on epävarmaa. Tästäkin syystä esimerkiksi taimikonhoitoon liittyvät lisäansaintamahdollisuudet saattavat nousta tulevaisuudessa arvoon arvaamattomaan, miettii Vaara.

- Jos metsänomistajat tulevat tietoiseksi ja kiinnostuvat luonnontuotteiden mahdollisuuksista monipuolistaa metsänsä tulovirtoja, siitä hyötyvät toki kaikki osaset luonnontuotealan arvoketjussa. Luonnontuotteet tuovat ansaintamahdollisuuksia paitsi metsänomistajille, mutta myös palkkaa kerääjille.

- Esimerkiksi taimikonhoitotöitä tekevät metsäpalveluyritykset voisivat laajentaa toimintaansa keruuseen palvelupakettien muodossa, Vaara vinkkaa.

 

Luonnontuotteiden verotus vasta muotoutumassa

Raaka-aineen saatavuus ja varmuus ovat olleet aina pullonkaulana luonnontuotealan suotuisiksi nähdyille kasvuodotuksille. Myös kuluttajat kaipaavat puhtaita ja terveysvaikutuksistaan tunnettuja suomalaisia luonnontuotteita, joita ei tällä hetkellä riitä kaikille halukkaille.

- Helpoiten koivunlehtiä ja kuusenkerkkää voidaan hyödyntää sellaisenaan teessä ja muissa juomissa. Nuori koivunlehti sopii hyvin suoraan tuoresalaatteihin. Kuivattuna sitä voi käyttää mausteissa ja viherjauheissa. Tuotteita käytetään laajasti elintarvikkeissa, kosmetiikka-, hyvinvointi- ja saunatuotteissa. Kuusenkerkkää käytetään mausteena muun muassa siirapeissa ja kuohuviineissä. Koivun lehdistä ja kuusenkerkistä taas etsitään ja löydetään jatkuvasti uusia hyödynnettäviä ainesosia esimerkiksi terveystuotteisiin ja lääkkeisiin. Pohjoisesta koivunlehdestä ollaan erityisen kiinnostuneita Keski-Euroopan maissa.

Luonnontuotteiden verotuksesta ei ole vielä selviä pelisääntöjä, sillä nykyään on ainoastaan ennakkotapauksia, joista on muodostumassa käytäntöjä. Metsänomistajat maksavat puunmyynnistään pääomatuloa. Luonnontuotteiden myyntiverosta voi joitain linjauksia tehdä ennakkotapausten valossa.

- Luonnontuotteiden kohdalla verottajan kanta on vaihteleva, ja riippuu esimerkiksi kerättyjen koivunlehtien ja kuusenkerkkien käyttötarkoituksesta ja jalostusasteesta. Marja- ja sienitulot ovat käyttötarkoituksesta riippumatta verottomia. Luonnonkasvit ja kasvinosat ovat verovapaita, jos ne myydään elintarvikekäyttöön, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistukseen.

- Kuitenkin, jos metsänomistaja haluaa korottaa myymänsä koivunlehden arvoa esimerkiksi esikäsittelemällä, eli kuivaamalla tai pakastamalla, tulee esikäsitellyn luonnontuotteen myyntitulo verolliseksi.

Luonnonkasvien ja kasvinosien myynti on arvonlisäverollista, jos liikevaihto ylittää 10 000 euroa. Usein metsänomistajat ovat muutoinkin arvonlisäverovelvollisia, sillä arvonlisäverovelvolliseksi täytyy ilmoittautua oma-aloitteisesti, jos puun myyntitulo ylittää 8500 euroa vuodessa.

Metsänomistaja voi kuitenkin aina halutessaan liittyä alv-velvolliseksi, vaikka myyntitulot eivät ylitäkään tulorajaa. Jos luonnontuotteiden myyntitulot ovat huomattavat ja tuotannosta aiheutuu merkittäviä kuluja metsänomistajalle, voi arvonlisäverovelvolliseksi siirtymisellekin muutoinkin olla perusteita.

 

Luonnontuotteiden arvioidut keruuhinnat (kesä 2017, Lähde: LuoLi -hanke)

 

Tuote

Hinta

Koivun tuore ”pihkalehti”, eli hiirenkorvalla oleva kevätlehti

alle 5 €/kg

Koivun kuivattu ”pihkalehti”

25 €/kg

Koivun pakastettu ”pihkalehti”

10 €/kg

Koivun tuore kesälehti

4-5 € /kg

Koivun kuivattu kesälehti

15 € /kg

Koivun pakastettu kesälehti

8 €/kg

Tuore kuusenkerkkä

2,5-8 €/kg

Kuivattu kuusenkerkkä

30 €/kg

 

- Vaikka esikäsittely tuokin myynnin veronalaiseksi, parantaa se tuotteen säilymistä, ja antaa myyjälle mahdollisuuden etsiä parasta hintaa markkinoilta. Lapissa myyjillä on toistaiseksi etulyöntiasema, sillä Lapilla on luomukeruualueen status, mikä nostaa hintoja noin 20 prosenttia, kertoo Vaara.

- Pohjois-Karjalalta status vielä puuttuu, mutta asia on vireillä. Hinta on aina ostajan ja myyjän välinen sopimusasia, ja riippuu heidän välisestään toimitussopimuksesta, kuten puun myynnissä hankintahinta, pystyhinta ja niin edelleen.

 

Luonnontuotteet voidaan huomioida jo metsäsuunnitelmassakin

Vaikka luonnontuotteiden tuotanto- ja liiketoimintamallit saadaan toimiviksi, täytyy Vaaran mukaan kehittää vielä metsäomistajien ja luonnontuotteiden ostajien välisiä sopimusmalleja, sekä esimerkiksi digitaalisia markkinapaikkoja tai alustoja, joissa ostajat ja myyjät voivat kohdata.

- Nykyään on olemassa metsänomistajien puukauppaa ja metsäsuunnittelua helpottava metsään.fi -alusta, jossa olisi potentiaalia laajentumaan luonnontuotteidenkin puolelle. Myös muutamia muitakin tori.fi -tyyppisiä markkinapaikkoja löytyy. Metsänomistajille ei ole juurikaan käytössään koivunlehtien tai kerkkien esikäsittelytiloja esimerkiksi kuivaukseen, murskaukseen tai pakastukseen, tai muita säilytystiloja kuten kylmiöitä. Tuoretuotteille olisi siis hyvä olla ostaja valmiina jo ennen talteenottoa.

Käytännössä tuoretuotteen keruulle on jo olemassa muutamia mahdollisia ansainta- tai toimitusmalleja.  Metsänomistaja voi ostajan kanssa tehdyn toimitussopimuksen tai ”hankintasopimuksen” mukaisesti itse kerätä sovitun määrän luonnontuotteita talteen ja toimittaa ne sovitusti pakattuna ja käsiteltynä sovittuun paikkaan, kuten tienreunaan tai ostajan tiloihin, sovittuun hankintahintaan. Tämä vaatii metsänomistajalta työpanosta, laitteistoa ja kuljetuskapasiteettia.

Metsänomistaja voi myös myydä esimerkiksi tietyn taimikonhoitokuvion koivunlehdet ”pystykauppana” ostajalle. Tällöin metsänomistajalle ei kerry juurikaan kustannuksia, vaan ostaja kerää ja pakkaa luonnontuotteet sovittuun hintaan, kuten puun pystykaupassakin. Metsänomistaja voi myös vuokrata tietyn metsikkökuvion ostajalle sovituksi ajanjaksoksi, esimerkiksi suunniteltuun taimikonhoitoon asti. Metsänomistaja saa tällöin korvauksen sopimuksen mukaan pinta-alalta tai tuotto-osuusperusteisena.

- Tällä hetkellä oleellista on saattaa metsänomistajille tietoa luonnontuotteista, niiden markkinoista ja niihin liittyvistä ansaintamahdollisuuksista. Luonnontuotteiden tuotteistamisessa on otettu melko hyvin huomioon kuluttajat, jotka ovatkin tietoisia luonnontuotteista ja niiden ominaisuuksista, sanoo Vaara.

- Tähän saakka ketjun toinen pää, eli metsänomistajat, ovat kuitenkin jääneet tästä ilosanomasta paitsioon. Nykyään metsänomistajien aktivoimiseksi tehdäänkin jo paljon toimia. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on mukana hankkeessa (UUTU: Uusia tuotteita metsästä-hanke), jossa metsänomistajille laaditaan luonnontuotteet huomioivia ja luonnontuotteiden tuotantoa painottavia metsäsuunnitelmia.

Teksti: Matti Vaara ja Marianne Mustonen
Kuvat: Raija Törrönen