Takaisin

Käräjäoikeusuudistus ei ole maantieteellisesti optimaalinen – välimatka käräjäoikeuteen pidentyy tarpeettomasti lähes 80 000 kansalaisella

Vuoden 2019 alussa voimaan tullut käräjäoikeusuudistus ei ole maantieteellisesti optimaalinen ja siksi osalla kansalaisia välimatka lähimpään käräjäoikeuteen pidentyy tarpeettomasti vaarantaen ääritapauksissa jopa heidän oikeusturvan, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus.

Tutkimustietoa hyödynnetään suurissa rakennemuutoksissa vähän. Tuore käräjäoikeusuudistus on hyvä esimerkki tästä. Tutkimustiedon avulla on mahdollista saada tietoa palveluverkoston rakenteesta suhteessa asutukseen ja näin pystytään muodostamaan riittävän kokoinen ja maantieteellisesti tehokas palveluverkosto.

Käräjäoikeusuudistuksen seurauksena etäisyys lähimpään käräjäoikeuteen pidentyy tarpeettomasti lähes 80 000 asukkaalla, mikä vastaa noin 1,5 prosenttia Suomen väkiluvusta. Käräjäoikeuden tarpeeton etääntyminen johtuu siitä, että uudistuksessa ei ole pyritty maantieteellisesti optimaaliseen käräjäoikeusverkostoon, jossa kansalaisten etäisyyttä käräjäoikeuksiin pyrittäisiin minimoimaan. Uudistuksessa keskietäisyys lähimpään käräjäoikeuteen pidentyi keskimäärin 6,2 kilometriä jokaisella suomalaisella. Keskimääräinen etäisyys lähimpään käräjäoikeuteen on nyt noin 23,3 kilometriä.

– Huolestuttavaa uudistuksessa on lisäksi se, että käräjäoikeuksien toimipaikkojen lakkauttamisen takia noin 23 000 asukkaalla matka lähimpään käräjäoikeuden toimipaikkaan ylittää yli 80 kilometriä, joka on muun muassa päivittäisen työssäkäyntialueen raja työttömille, tutkijatohtori Olli Lehtonen ja tutkijatohtori Mika Sutela toteavat.

Käräjäoikeuksien toimipaikkojen määrä vähenee uudistuksessa 57:stä 36:een, kun kansliat ja istuntopaikat otetaan huomioon. Käräjäoikeusuudistuksen yhtenä päätavoitteena on vahvistaa käräjäoikeusverkoston rakennetta niin, että oikeusturvan saatavuus ja lainkäytön laatu voidaan muuttuvassa toimintaympäristössä turvata myös tulevaisuudessa. Uudistuksessa on pyrkimyksenä luoda toiminnallisesti tehokas ja maantieteellisesti riittävän kattava toimipaikkaverkko. Ajatuksena on vahvistaa käräjäoikeuksien toimintakykyä muodostamalla hallinnollisesti suurempia yksiköitä, joissa työmäärä ja henkilöresurssit sekä osaaminen voidaan käräjäoikeuksissa jakaa nykyistä tehokkaammin ja tasaisemmin.

– Saatavuus ja saavutettavuus ovat kaksi eri asiaa. Vaikka esimerkiksi oikeudelliset palvelut olisivatkin hyvin saatavilla, ne eivät välttämättä ole helposti saavutettavissa, huomauttavat tutkijat

Käräjäoikeusuudistus kytkeytyy väestökehityksen ennustettuihin trendeihin

Uudistuksen eduksi on laskettava, että uudistuksen tavoite paranee vuoteen 2040 mennessä, jos aluekehitys ei poikkea merkittävästi ennustetuista kehitystrendeistä. Tämä tarkoittaa sitä, että käräjäoikeudet sijoittuvat uudistuksessa niille alueille, joiden väkiluvun ennakoidaan kasvavan. Näin ennakoitu aluekehitys parantaa käräjäoikeusverkoston maantieteellistä rakennetta saavutettavuuden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta käräjäoikeusuudistusta voidaankin pitää onnistuneena.

Maantieteellisen kattavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta käräjäoikeusverkoston supistamiselle alle 20 toimipaikkaiseksi, ei löytynyt perusteita, jos keskietäisyydet lähimpään käräjäoikeuteen halutaan säilyttää kohtuullisina. Kohtuullinen keskimääräinen etäisyys 20 toimipaikan käräjäoikeusverkostossa on noin 33 kilometriä.

Uudistuksesta hyötyjiä selvästi vähemmän kuin häviäjiä

Maantieteellisen kattavuuden vertailun perusteella erityisesti Itä- ja Keski-Suomessa on seutukuntia, joissa uudistuksessa menetettiin käräjäoikeuden toimipaikka, vaikka spatiaalinen optimointimalli olisi tukenut toimipaikan säilyttämistä osana optimaalista käräjäoikeusverkostoa. Muun muassa Ylä-Savon ja Pieksämäen seutukunnat sekä laajat alueet Keski- ja Etelä-Pohjanmaan maakunnista ovat uudistuksessa niitä alueita, joissa etäisyydet lähimpään käräjäoikeuteen kasvavat eniten.

Uudistuksen hyötyjiä ovat muun muassa Pielisen Karjalan, Porvoon ja Tammisaaren seutukunnat. Käräjäoikeusuudistuksesta hyötyjiä on selvästi vähemmän kuin niitä, joilla etäisyys lähimpään käräjäoikeuteen pidentyy.

Tutkimustiedon puute uudistuksen valmistelun ongelmana

Uudistuksen perusteluissa korostetaan käräjäoikeusverkoston maantieteellistä kattavuutta ja istuntopaikkojen kohtuullista saavutettavuutta, mutta näitä ei ole perusteluissa määritetty tarkemmin. Uudistuksesta puuttuvat kriteerit, jotka tarkasti määrittäisivät käräjäoikeusverkoston maantieteellisen kattavuuden ja lähimmän käräjäoikeuden toimipaikan kohtuullisen saavutettavuuden, ja näin muodostaisivat perustan uudistuksen suunnittelulle ja toteuttamiselle. Analyyttisen otteen puuttuessa käräjäoikeusuudistuksen valmistelua ei ole ohjannut tutkimustieto, vaikka sen hyödyntäminen parantaisi päätöksenteon laatua ja objektiivisuutta. Tämä on ongelmallista, koska ilman tutkimustietoa tehdyissä uudistuksissa käräjäoikeusverkostojen erot maantieteellisesti optimoituihin verkostoihin ovat kasvaneet.

Tutkimusartikkeli:

Olli Lehtonen, Mika Sutela. Tutkimustieto yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena – paikkatietoanalyysiin pohjautuva arvio vuoden 2019 käräjäoikeusuudistuksesta. Lakimies 1/2019. S. 27–50. https://www.edilex.fi/lakimies/19567.pdf

Lisätiedot:

Tutkijatohtori, dosentti, FT Olli Lehtonen, Itä-Suomen yliopisto, historia- ja maantieteiden laitos, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus, puh. 040 827 7574, olli.lehtonen(at)luke.fi

Tutkijatohtori, OTT Mika Sutela, Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos, puh. 040 721 1798, mika.sutela(at)uef.fi