Takaisin

Kallaveden pohjasta voi löytyä mikromuovin lisäksi mikrokumia

Mikromuovitutkimus jatkui jälleen Kallavedellä Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston tutkijoiden voimin. Nyt oli vuorossa sedimenttinäytteiden otto järven pohjasta. Kallansiltojen kupeesta otetuista näytteistä etsitään muun muassa autonrenkaista peräisin olevaa mikrokumia.

Sedimenttinäytteiden otto sujui hyvin viime viikolla Kallansiltojen läheisessä lahdelmassa. Turun yliopiston tutkija Saija Saarni, professori Timo Saarinen, sekä Turun yliopistossa vierailulla olevat tohtori Yu Fukumoto ja professori Kaoru Kashima olivat tässä työssä jo vanhoja konkareita. Tutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta toimi avustajana ja oppipoikana.

 

Kuvassa: Sinolista ja hiilihappojäästä syntyy pakkasessa höyryävä cocktail. Kuvassa professori Timo Saarinen ja tutkija Samuel Hartikainen.

 

- Valitsimme tämän paikan siksi, että se on hyvin lähellä Kallansiltojen vilkkaasti liikennöityjä teitä. Tässä on vain vähän virtausta ja riittävän syvää, ettei aallokko vaikuta pohjakerrostumiin. Vettä on noin kuutisen metriä, kertoi Saarni.

- Mittausalue on tästä kilometrin verran tehtaalle päin.

- Tänne laskevat moottoritien hulevedet ja pölyäkin lentää. Tutkimme miten pitkälle mikrokumi voi kulkeutua, jos kulkeutuu, kuvaili Hartikainen.

- Otamme tällä viikolla kolmesta neljään näytettä päivässä. Yksi pysyvämpi keräin on ollut toisella puolella siltoja syksystä saakka.

Järven jäällä tehtävien tutkimusten haasteena ovat muun muassa tekniikan kuljetus paikalle ahkioilla ja mittauslaitteiden sulana pitäminen. Jäälle lähdetään yleensä vasta maaliskuussa, kun päivät alkavat olla pitkiä ja ilmakin leudompaa.

- Emme tietenkään toivo, että löytäisimme mitään, sanoi Hartikainen. 

Ihmisen toiminta ei sinänsä vaikuta tähän tutkimukseen, sillä Turun yliopiston tutkijat selvittävät myös ihmisen vaikutusta sedimentologisiin prosesseihin.

 

Sedimentissä näkyy ajan kulku

Kallansilloilla otettiin näytteitä kahdella eri tavalla, Kajak-noutimella ja jääsormitekniikalla.

Kajak-noudin laskettiin painojen avulla syvälle järven pohjaan, ja putkeen jäänyt sedimentti nostettiin ylös ja viipaloitiin näytepusseihin.

 

Kuvassa: Sula sedimentti kaavitaan näytepussiin.

 

- Yksi viipale sedimenttiä on yhden senttimetrin paksuinen. Kerrostumisnopeus voi vaihdella paljonkin, mutta näyttäisi siltä, että 60 senttimetriä Kallaveden pohjamutaa tästä kohdasta tarkoittaa ajaltaan noin 60-120 vuotta, arvioi Saarni.

- Syvänteissä ja karuissa metsäjärvissä sedimentti kertyy pohjaan paljon hitaammin, lisäsi Saarinen, joka on tutkinut järvisedimenttiä, ja välillä myös merenpohjan sedimenttiä jo vuodesta 1986.

Jääsormitekniikassa hiilihappojäällä ja alkoholilla täytetty metallikiila lasketaan järven pohjaan, jolloin sedimentti jäätyy kiinni metallikiilan pintaan. Parikymmentä minuuttia hyisessä avannossa riittää, sen jälkeen kiilan mukana pintaan nousee jo melkoinen mutakerrostuma.

 

Kuvassa: Jääsormimenetelmässä käytetään tällä kertaa vähän isompaa ”sormea”. Muta on jäätynyt kiinni metallin pintaan. Kuvassa professori Timo Saarinen, professori Kaoru Kashima ja tutkija Saija Saarni.

 

- Näytteen pinta säilyy tällä tekniikalla häiriintymättömänä, sanoi Saarni.

Näyte saadaan irti metallista kokonaisena, kun ympärille kiedotaan muovikelmua ja kiilan sisään valutetaan lämmintä vettä. Tällöin sedimenttipötkö valuu kiilasta pois kokonaisena, ja se kuljetetaan Turkuun kuivajäässä. Ensimmäisiä tuloksia näytteistä voidaan odottaa jo kevään kuluessa.

 

Kuvassa: Sedimenttinäytteessä on nähtävissä kerrostumia.

 

Turun yliopiston tutkijat tekevät näytteistä mineraalierottelun; raskaat nesteet ovat massaltaan tiheämpiä kuin kumi ja muovi, mutta keveämpiä kuin sedimentin mineraalit. Tutkijoiden käytössä olevat tutkimusmenetelmät ovat erittäin tarkkoja, niiden avulla voidaan tehdä mineraalierottelu jopa Suomenkin järvikerrostumista löytyvälle tulivuoren tuhkalle. Näytteet voidaan ajoittaa lyijy- ja Cesium-menetelmällä.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat keskittyvät analysoimaan näytteistä mikromuovia ja mikrokumia.

- Aiomme selvittää samalla, voidaanko mineraalierottelua tehdä tulevaisuudessa Kuopiossakin, sanoi Hartikainen.

Teksti: Marianne Mustonen
Kuvat: Tuija Hyttinen