Takaisin

Jätteiden lajittelun haasteina tilanpuute ja kuljettaminen keräyspisteisiin

Itä-Suomen yliopiston ja Pohjois-Karjalan Marttojen toteuttama Lajitin-hanke on kartoittanut jätteiden lajitteluun liittyviä arkipäivän haasteita ja käytäntöjä. Lisäksi hanke selvitti sitä, mikä tekisi jätteen lajittelusta helpompaa.

Jätteiden lajittelussa erityisen hankalana koetaan tilanpuute ja lajitellun jätteen kuljettaminen keräyspisteisiin. Kotona ei monestikaan ole sopivia astioita tai tilaa kaikille eri jätelajeille.

– Hyvin tehty lajittelu tarkoittaa useiden jätelajien erottelua. Biojäte, paperi, kartonki, lasi, metalli ja muovi sekä poltettava jäte/sekajäte olisi hyvä lajitella erilleen saman tien, mutta se tarkoittaa keittiöön jo seitsemää eri astiaa. Lisäksi kotitalouksissa on satunnaisesti tarvetta myös esimerkiksi tarpeettomien tekstiilien, rikkinäisten sähkölaitteiden ja lääkejätteiden tilapäiselle varastoinnille. Ei siis ihme, että monet kokevat sopivien astioiden löytymisen ja niiden sijoittelun kotiin ongelmallisena, toteaa Lajitin-hankkeen kehittämisasiantuntija Henna Kokkonen.

– Lisäksi kerros- ja rivitaloissa asuvat saavat laitettua osan jätteistä taloyhtiön roskakatoksiin, mutta heidänkin täytyy viedä osa jätteistä kauemmas. Omakotitaloissa asuvat ovat tähän jätteiden kuljettamiseen jo tottuneet, mutta helppoa se ei heillekään ole, jatkaa Lajitin-hankkeen projektipäällikkö Helen Reijonen.

Lajitteluun liittyvää tietoa on paljon, ja yleisimpien jätelajien kohdalla lajittelu sujuu jo varsin mallikkaasti. Harvemmin syntyvän jätteen osalta lähes jokainen joutuu kuitenkin vielä pohtimaan, mikä jäte kuuluu mihinkin, ja tätä pidetäänkin yhtenä lajittelun haasteena.

– Erityisesti hiuslakkapullot tuntuvat aiheuttavan päänvaivaa. Jos pullo on taatusti tyhjä, se käy metallikeräykseen, mutta jos siinä on lakkaa jäljellä, se on vaarallista jätettä. Myös jotkin pakkaukset ovat hämääviä. Esimerkiksi kahvipussit ja sipsipussit on tehty enimmäkseen muovista, vaikka äkkiseltään saattaisikin muulta näyttää, Kokkonen kertoo.

Lajittelun haasteet ja lajittelua helpottavat tekijät kulkevat käsi kädessä. Tilanpuute ratkaistaisiin helpoiten sillä, että jätteiden säilytykseen tehtäisiin entistä kätevämpiä astioita. Myös keräyspaikkoja toivotaan lisää. Samoin vielä enemmän tietoa ja ohjeistusta kaivataan, vaikka sitä on hyvin jo olemassakin.

– Kaiken kaikkiaan on selvästi havaittavissa, että kuluttajat hahmottavat entistä paremmin sen, että jäte ei ole ”vain jätettä”, vaan sitä voidaan hyödyntää ja käyttää uudelleen. Jätemateriaalin hyödyntämisen näkökulmia tulee vielä entisestään korostaa, sillä sitä kautta lajittelun hyötyjä saadaan konkretisoitua. Lisäksi jätemateriaalin hyödyntämisessä on nähtävissä mahdollisuuksia myös uudelle liiketoiminnalle, Reijonen sanoo.

Lajitin-hankkeessa jatketaan lajittelun esteisiin ja kannustimiin liittyvän selvityksen tekoa. Tähän voi osallistua vastaamalla kyselylomakkeeseen, joka löytyy osoitteesta: www.uef.fi/lajitin.

Lajitin-hanke on saanut Pohjois-Karjalan maakuntaliitolta EAKR-rahoitusta.

Lisätietoja:

Henna Kokkonen, kehittämisasiantuntija, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 5764747, henna.kokkonen(at)uef.fi