Takaisin

Huojunta seistessä kertoo iäkkäiden naisten murtumariskistä

Vartalon huojunta paikallaan seistessä on luunmurtumien itsenäinen riskitekijä vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, havaittiin tuoreessa Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan tutkimuksessa. Naisilla, joilla huojunta oli voimakkainta, murtumariski oli kaksi kertaa suurempi kuin niillä, joilla huojunta oli vähäisintä.

Lisäksi naisilla, joilla voimakas huojunta yhdistyi matalaan luuntiheyteen, murtumien kokonaisriski oli viisi kertaa suurempi ja osteoporoottisten murtumien riski 11 kertaa suurempi. Tulokset julkaistiin Journal of Bone and Mineral Research -lehdessä.

Vartalon huojunta seistessä lisää kaatumisalttiutta ja sitä kautta tapaturmaisten murtumien riskiä. Tietyn aikavälin murtumariskiä voidaan arvioida useita riskitekijöitä yhdistävillä laskureilla, kuten FRAX-murtumariskilaskurilla. Tähän asti on kuitenkin ollut epäselvää, onko voimakas vartalon huojunta murtumien itsenäinen riskitekijä.

– Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää voimakkaan huojunnan yhteyttä murtumiin. Lisäksi halusimme tarkastella, miten voimakas huojunta ja matala luuntiheys yhdessä vaikuttavat murtumariskiin, kertoo tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja, nuorempi tutkija Sarang Qazi.

Tulokset saatiin Kuopion Osteoporoosin vaaratekijät ja ehkäisy (OSTPRE) -tutkimuksesta, johon on osallistunut vuodesta 1989 alkaen 14 220 tuolloin vaihdevuosi-ikäistä tai iäkkäämpää naista Kuopion alueelta. Tutkimuksessa on selvitetty osteoporoosiin, kaatumisiin ja murtumiin liittyviä tekijöitä vaihdevuosien jälkeen. Kaikkiaan 1568 naiselta mitattiin vartalon huojunta seistessä vuosina 1994–1997. Tiedot luunmurtumista 15 vuotta kestäneen seurannan ajalta kerättiin kyselylomakkeilla ja potilasasiakirjoista.

Tulosten mukaan naisilla, joilla huojunta oli voimakkainta, oli kaksi kertaa suurempi kokonaismurtumariski sekä osteoporoottisen ranne-, olkavarsi, selkäranka- tai lonkkamurtuman riski kuin niillä, joilla huojunta oli vähäisintä. Naisilla, joilla mitattiin sekä voimakas huojunta että matala luuntiheys, kokonaismurtumariski oli viisi kertaa suurempi ja osteoporoottisten murtumien riski 11 kertaa suurempi verrattuna ryhmään, jolla ei ollut kumpaakaan riskitekijää. Suurempi paino oli myös merkittävä murtumien riskitekijä.

Tutkimuksen perusteella huojunta seistessä on itsenäinen murtumien riskitekijä. Tutkijoiden mukaan sen sisällyttäminen murtumariskilaskureihin edellyttää vielä lisätutkimusta. Huojunnan ottaminen huomioon riskitekijänä voi kuitenkin parantaa riskinarviointia ja auttaa tunnistamaan ajoissa iäkkäiden joukosta ne, joilla murtumien ehkäisyyn kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Lisätietoja:

Toni Rikkonen, yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto, TULES-tutkimusyksikkö, p. +358 294454209, toni.rikkonen (a) uef.fi

Tutkimusartikkeli:

Sarang Latif Qazi, Joonas Sirola, Heikki Kröger, Risto Honkanen, Masoud Isanejad, Olavi Airaksinen, Toni Rikkonen. High Postural Sway Is an Independent Risk Factor for Osteoporotic Fractures but Not for Mortality in Elderly Women. J Bone Miner Res. 2019 May;34(5):817-824. DOI: 10.1002/jbmr.3664