Takaisin

Hoitajien hyvinvointi vähentää vanhusten kaltoinkohtelua

Väitös hoitotieteen alalta

Väittelijä TtM Heidi Sipiläinen

Aika ja paikka: 17.6.2016 klo 12, Medistudia MS300, Kuopion kampus

Henkilökunnan hyvinvointiin kannattaa panostaa, sillä kun hoitaja voi hyvin, hän kohtelee hoitamiaan vanhuksia paremmin. Myös henkilökunnan kouluttaminen ja ohjeistaminen auttaa ehkäisemään kaltoinkohtelua. Näihin tuloksiin päätyi terveystieteiden maisteri Heidi Sipiläinen koko maan kattavassa kyselytutkimuksessaan, johon ympärivuorokautisten hoitopaikkojen hoitajat vastasivat. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaista kaltoinkohtelua vanhusten ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä ilmenee ja mitkä tekijät ovat yhteydessä kaltoinkohtelun ilmenemiseen. Lisäksi selvitettiin kaltoinkohtelulle altistavia tekijöitä, kaltoinkohtelun tunnistamista ja siihen puuttumista ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä.

Alhainen henkilöstömitoitus, ristiriidat työyhteisössä, huono työilmapiiri, työn rasittavuus ja fyysisen ympäristön puutteet sekä suuri ympärivuorokautisen hoidon yksikkö nousivat analyysissa esille kaltoinkohteluun altistavina tekijöinä. Hoitajat kuvasivat ympärivuorokautisen hoidon yksiköiden jatkuvaa kiirettä ja vajaamiehityksellä työskentelemistä. Nämä koettiin usein pääasialliseksi syyksi sille, miksi vanhuksia kohdeltiin huonosti. Hoitoyksiköissä työskenteli myös sellaisia henkilöitä, joiden osaaminen, arvot ja asenteet eivät olleet vanhustyöhön sopivia. Muistisairaat vanhukset olivat muita alttiimpia kaltoinkohtelulle, varsinkin jos heidän sairauteensa liittyi käytösoireita.

Psyykkinen ja sosiaalinen kaltoinkohtelu yleisintä

Kyselyyn vastanneista hoitajista 85 prosenttia oli havainnut psyykkistä tai sosiaalista kaltoinkohtelua. Useimmin kyse oli vanhuksen toiveiden tai pyyntöjen jättämisestä huomiotta ja lähes yhtä yleistä oli asukkaan avustaminen niin, ettei hänen intimiteettiään suojattu. Hoidon laiminlyönti ilmeni esimerkiksi hygienian hoidon laiminlyöntinä ja ruokailun ja ravitsemuksen hoidon laiminlyöntinä. Eniten oli havaittu suun ja hampaiden hoidon laiminlyöntiä; sitä oli havainnut 80 prosenttia vastaajista. Fyysistä kaltoinkohtelua, vanhuksen kovakouraista käsittelyä hoitotilanteessa, tunnisti 63 prosenttia vastanneista. Muita fyysisen kaltoinkohtelun muotoja ilmeni vähemmän, mutta yli 40 prosenttia vastaajista oli havainnut vanhuksen liikkumisen perusteetonta estämistä ja turhaa rauhoittavien lääkkeiden käyttöä. Taloudellista ja seksuaalista hyväksikäyttöä ilmeni vain vähän. Taajimmin huomattiin tähän luokkaan kuuluvaksi laskettua  vanhuksen seksuaalisuuden pilkkaamista tai sille naureskelua.

Ohjeet auttavat puuttumaan

Hoitohenkilökunnan puuttumista kaltoinkohteluun esti pelko seuraamuksista itselle. Kaltoinkohtelijan selviäminen mahdollisesti seuraamuksitta ei sekään rohkaissut puuttumiseen. Kun työilmapiiriä pidettiin hyvänä ja työpaikalla oli kaltoinkohteluun liittyvää ohjeistusta, oli puuttuminen helpompaa. Kaltoinkohtelua ilmeni vähemmän yksiköissä, joilla oli kaltoinkohteluun liittyvää ohjeistusta. Tutkimuksen ajankohtana hoitoyksiköissä oli kuitenkin vain harvoin kaltoinkohteluun liittyvää ohjeistusta eikä koulutusta kaltoinkohtelun ehkäisystä ollut juurikaan järjestetty.

Kaltoinkohtelua voidaan ennaltaehkäistä

Muistisairaiden vanhusten määrä hoitoyksiköissä lisääntyy. Heidän hoitoaan – ja kohteluaan – voitaisiin parantaa lisäämällä muistisairaiden hoidon osaamista.

– Henkilöstön osaamisen lisäksi tulisi varmistua heidän sopivuudestaan vanhustyöhön esimerkiksi hyödyntämällä koeaikaa nykyistä paremmin ja kehittämällä rekrytointia. Jokaisen työvuoron riittävällä henkilöstömäärällä voidaan luoda henkilöstölle edellytykset hoitaa vanhuksia hyvin, Sipiläinen toteaa.

– Hyvä työilmapiiri ja henkilöstön hyvinvointi suojaavat vanhuksia kaltoinkohtelulta. Johtamisella on tärkeä osa näiden varmistamisessa. Ohjeistamalla henkilökuntaa, vanhuksia ja heidän läheisiään toimimaan kaltoinkohtelutilanteissa voidaan vähentää kaltoinkohtelun ilmenemistä ja varmistaa siihen puuttuminen.

Tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2011 kyselytutkimuksella 50 vanhusten ympärivuorokautisen hoidon yksiköstä eri puolilta maata. Kyselyyn vastasi 697 ympärivuorokautisessa hoidossa työskentelevää henkilöä. Aineisto analysoitiin tilastollisesti ja kaltoinkohtelun ilmenemistä mallinnettiin logistisen regressioanalyysin avulla. Vastaajien avovastaukset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Terveystieteiden maisteri Heidi Sipiläisen väitöskirja Hoitohenkilökunnan käsityksiä vanhusten kaltoinkohtelusta ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä (The perceptions of elder abuse by care staff in round-the-clock care units) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Päivi Voutilainen sosiaali- ja terveysministeriöstä ja kustoksena dosentti Päivi Kankkunen Itä-Suomen yliopistosta.

Heidi Sipiläinen on syntynyt Helsingissä vuonna 1969 ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1988 Helsingin II normaalikoulusta. Hän on valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 1994 Helsingin kaupungin terveydenhuolto-oppilaitoksesta ja terveystieteiden maisteriksi Kuopion yliopistosta vuonna 2008.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/9946?encoding=UTF-8