Takaisin

Entistä valmiimpia tutkijoita

Tutkija, osaatko pitchata? Molekulaarisen lääketieteen tohtoriohjelman Winter School -tapahtumassa harjoiteltiin tätäkin taitoa. 24. maaliskuuta järjestetty tapahtuma kokosi Kuopion Musiikkikeskukselle ennätysyleisön, kaikkiaan 130 osallistujaa.

Vuosittain järjestettävän talvitapahtuman tavoitteena on tarjota jatko-opiskelijoille mahdollisuus kartuttaa esiintymiskokemusta, tutustua toisiinsa ja kuulla toistensa tutkimuksesta. Rehtori Jukka Mönkkönen muistutti avauspuheessaan, että tohtoriohjelman monialainen, perustutkimuksesta potilassovelluksiin ulottuva biolääketieteellinen tutkimus kuuluu myös yliopiston strategisiin painopistealueisiin. Tutkimuksen kirjoon kuuluvat sydän- ja verisuonitaudit, neurologiset sairaudet, tyypin 2 diabetes ja lihavuus, tulehdustiloihin liittyvät sairaudet sekä kantasolututkimus.

Yevheniia Ishchenko oli päivän ensimmäinen pitchaaja.

Suullisten ja posteriesitysten kautta oli päivän aikana mahdollisuus tutustua peräti 56 jatko-opiskelijan väitöstutkimukseen. Kuulijoina oli jatko-opiskelijoiden lisäksi tutkimusryhmien johtajia, muita tutkijoita ja opiskelijoita.

Ohjelmassa oli ensimmäistä kertaa myös power pitch -esityksiä. Kuusi posterin tekijää pääsi pitchaamaan tutkimustaan eli pitämään nopean esityksen tutkimuksensa pääkohdista. Pitchaus piti mahduttaa kolmeen minuuttiin. – Pitchausta on alkanut näkyä kansainvälisten tieteellisten kokousten ohjelmassa, joten haluamme antaa siitä kokemusta jatko-opintojen aikana, tohtoriohjelman koordinaattori Joanna Huttunen kertoi.

Nuorempi tutkija Yevheniia Ishchenko pitchasi ensimmäisenä – ja oli miettinyt strategiansa tarkkaan. – Kerron pitchissä tutkimuksen toteutuksesta, mutta en paljasta tuloksia. Tarkoitus on herättää yleisön kiinnostus tulla tutustumaan posteriin, hän kertoi ennen esitystään.

Professori Rashid Giniatullinin ryhmässä väitöstutkimustaan tekevä Ishchenko esitteli posterissaan tuloksia muun muassa luusyöpään liittyvän luusäryn lievityksen mekanismeista.

Elämänsä ensimmäisen pitchin piti myös nuorempi tutkija Erika Gurzeler. – Se ei varmaan jää viimeiseksi, sillä tätä tehdään yhä enemmän. Huippuyksikkötapaamisissa olen jo pitchausta nähnyt, kertoi Gurzeler, joka tekee väitöskirjaansa akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttualan ryhmässä.

Hän oli koonnut posterinsa sydämen vajaatoiminnan kehittymiseen liittyvistä tutkimustuloksista. – Pitchaus antoi hyvän pohjan keskustelulle, monet tulivat sen jälkeen kysymään lisää.

Erika Gurzeler teki ensimmäisen tieteellisen posterinsa ja pääsi myös pitchaamaan sitä.

Talvitapahtuman esitykset valittiin jatko-opiskelijoiden lähettämien tutkimustiivistelmien perusteella. Nuoremmalle tutkijalle Stina Leskelälle avautui tilaisuus pitää suullinen esitys tutkimuksestaan, jonka kohteena on dementiaa aiheuttava toistojaksomutaatio. Vasta muutama vuosi sitten löydetty mutaatio on yleisin perinnöllisen otsa-ja ohimolohkodementian aiheuttaja. – Se on kiinnostava tutkimuskohde, josta tiedetään vasta vähän. Tutkimme tällä hetkellä kyseisen geenin normaalia toimintaa. Sen tunteminen on edellytyksenä hoitomuotojen kehittämiselle, Leskelä totesi.

Stina Leskelä odotti kiinnostuneena palautetta suullisesta esityksestään.

Apulaisprofessori Annakaisa Haapasalon tutkimusryhmässä työskentelevän Leskelän mukaan oman tohtoriohjelman tapahtumassa tuntuu turvalliselta harjoitella tieteellisten esitysten pitämistä. Tärkeää on myös, että esitykset arvioidaan. – Tietysti sitä miettii, huomaavatko kokeneemmat tutkijat tutkimuksessani heikkouksia, mutta palaute on hyödyllistä. Kun yleisössä on monien eri alojen tutkijoita, heiltä voi saada uusia näkökulmia omaan tutkimukseen.

Tohtoriohjelman johtajan, professori Mikko Hiltusen mukaan päivän esityksistä välittyi korkea tieteellinen taso, mutta vaikutuksen tekivät myös jatko-opiskelijoiden esiintymis- ja viestintätaidot. – Heillä on loistavat valmiudet kertoa ja keskustella tutkimuksestaan ja suhtautua omiin tuloksiinsa myös kriittisesti. Oman tutkijanurani alkutaipaleeseen verrattuna nämä nuoret ihmiset ovat paljon valmiimpia tutkijoita. On tärkeää, että he pääsevät näyttämään, mitä osaavat.

Mikko Hitusen mukaan Winter Schoolin suosio kertoo, että tapahtumalle on tarvetta ja konsepti on toimiva.

Hiltunen tähdensi, ettei tiedettä tehdä yksin norsunluutornissa. – Tiedemaailmassa pärjää vain verkostoitumalla ja tuomalla omia vahvuuksia selkeästi esille. Sitä täälläkin harjoitellaan, hyvässä ilmapiirissä.

Molekulaarisen lääketieteen tohtoriohjelmassa on tällä hetkellä 130 jatko-opiskelijaa. Haastattelujen tuominen osaksi opiskelijavalintoja on Hiltusen mukaan auttanut tunnistamaan entistä paremmin lahjakkaimmat ja motivoituneimmat hakijat. – Tiedekunnan tuki tohtorinkoulutuspaikoille on myös ensiarvoisen tärkeää tutkimuksen korkean tason turvaamiseksi.

Winter School -tapahtumassa jaettiin myös palkintoja. Päivän parhaiden suullisten esitysten pitäjinä palkittiin nuoremmat tutkijat Mehwish Anwer ja Petri Pölönen sekä apurahatutkija Shalini Das Gupta. Parhaista postereista palkittiin nuoremmat tutkijat Pierre Moreau ja Annakaisa Tirronen sekä projektitutkija Oskari Timonen. Lisäksi jaettiin tohtoriohjelman vuoden 2016 parhaan väitöskirjan palkinto. Parhaaksi valittiin farmasian tohtori Henri Leinosen väitöskirja, jonka mukaan keskushermostosairaudet aiheuttavat muutoksia myös silmän verkkokalvolla ja silmätutkimukset voivat soveltua keskushermostosairauksien seulontaan.

Teksti Ulla Kaltiala Kuvat Tuija Hyttinen