Takaisin

Englanninkielistä opetusta saavien suomalaislasten vanhemmat uskovat opetuksen lisäävän lasten kielitaitoa, kansainvälisyyttä ja suvaitsevaisuutta

Väitös englannin kielen ja kulttuurin alalta

Väittelijä: FM Joanne Jalkanen

Aika ja paikka: 1.7.2017 klo 12, sali SN201, Kuopion kampus

Suomalaiset lapset käyvät koulunsa perinteisesti lähikoulussa, ja Suomessa on hyvin vähän yksityiskouluja. Kouluvalinta näkyy Suomessa lähinnä kunnan tarjoamina erikoisohjelmina tai painotettuna opetuksena, jota koulut itse toteuttavat. Filosofian maisteri Joanne Jalkasen väitöskirjatutkimus käsittelee suomalaisen peruskoulun englanninkielistä koulutusta kouluvalinnan ja sosiolingvistisen toiminnan lähtökohdista.

Tutkimuksessa selvisi, että ne vanhemmat, jotka olivat valinneet lapsilleen englanninkielisen koulutuksen, uskoivat koulutuksen antavan lapsille sujuvamman englannin kielen taidon kuin mitä he saavuttaisivat suomenkielisessä koulutuksessa siihen sisältyvien kieliopintojen avulla. Lisäksi vanhemmat uskoivat englanninkielisen koulutuksen kehittävän tehokkaasti lasten maailmankuvaa ja kansainvälisyyttä sekä edistävän suvaitsevaisuutta ja avoimuutta muita ihmisiä ja kulttuureita kohtaan.

Jalkasen kyselytutkimukseen osallistui vanhempia kahdesta eri kohderyhmästä: vanhempia, joiden lapset olivat englanninkielisessä opetuksessa (Enkku-ryhmä) ja vanhempia, joilla lapsi tai lapset olivat samoissa kouluissa suomenkielisessä opetuksessa tai muissa ohjelmissa (ei-Enkku-ryhmä). Enkku-lyhennettä käytettiin koska se on luonteva ilmaisu suomalaisessa kontekstissa. Tutkimuksessa selvisi, että molemmat vanhempien ryhmät arvostivat englantia ja englanninkielistä koulutusta, sekä uskoivat, että englannin kielitaito voi kohentaa lasten mahdollisuuksia ja kansainvälistä liikkuvuutta.

Enkku-ryhmän vanhemmat arvelivat lastensa hyötyvän englanninkielisen koulutuksen tuomasta vahvasta kielitaidosta sekä suomalaisissa että etenkin kansainvälisissä toimintaympäristöissä. Lisäksi hyvän kielitaidon ajateltiin edistävän yksilöiden kasvua ja kehitystä avaramielisiksi, itsevarmoiksi ja kosmopoliittisiksi viestijöiksi. Vanhemmat eivät kuitenkaan rinnastaneet tätä vahvaa kielitaitoa kaksikielisyyteen.

Ei-Enkku-ryhmän vanhemmat taas näyttivät olevan ajatusmaailmaltaan perinteisempiä ja vähemmän kansainvälisiä, he painottivat enemmän lähikoulun ja suomenkielisen koulutuksen merkitystä. He pitivät englannin kieltä lähinnä yhtenä populaarikulttuurin kielenä ja matkailun mahdollistajana. Lisäksi ei-Enkku-vanhemmat kokivat, että englannin kielen voi oppia Suomessa hyvin muutenkin kuin englanninkielisessä opetuksessa ja he halusivat painottaa muita asioita lastensa koulutuksessa.
Englanninkielinen opetus Suomessa kuuluu sellaiseen kaksikieliseen opetukseen, joka tukee lasten äidinkieltä ja pyrkii kielelliseen rikastumiseen. Tavallisesti tällainen opetus, samoin kuin kouluvalinta ylipäätään, yhdistetään hyvässä asemassa oleviin perheisiin. Tässä tutkimuksessa korkeasti koulutetut, korkeamman tason ammateissa olevat ja keskitasoa enemmän ansaitsevat vanhemmat näyttävät todennäköisimmin valitsevan englanninkielisen koulutuksen lapselleen. Sosiaalisena ryhmänä tarkasteltuna Enkku-vanhemmilla on taipumus korkeaan sosiaaliseen asemaan ja korkeaan koulutukseen, sekä kaupunkimaiseen ja kansainväliseen elämäntapaan. Siitä huolimatta Enkku- ja ei-Enkku-vanhempien ryhmät olivat monin tavoin keskenään samankaltaisia, eivätkä esimerkiksi ansiotulot poikenneet toisistaan.

FM Joanne Jalkasen englannin kielen ja kulttuurin alaan kuuluva väitöskirja Why English? School Choice as Sociolinguistic Practice in Finnish Primary Education tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Victoria Pogosian Herzenin Venäjän valtion pedagogisesta yliopistosta ja kustoksena professori Ritva Kantelinen Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/11488?encoding=UTF-8