Takaisin

Dekaani Markku Filppula eläkkeelle – aktiivinen elämä jatkuu

– Vähän on hämmentynyt olo; näinkö pian se kohdalleni tuli, ihmetteli filosofisen tiedekunnan dekaani Markku Filppula tänään pidetyllä jäähyväisluennollaan ja -kahvitilaisuudessa.

Tiedekunnalle on valittu Filppulan mukaan uusi, pätevä johto, joten siinä mielessä hän ei kanna tulevasta huolta. Omassa tutkimustyössään hän taas kertoo nyt olevan eräänlainen välipäätöksen paikka.

– Sain sopivasti kaksi isoa toimittamaani teosta markkinoille tänä vuonna. Myös Akatemian konsortio, jossa olen Joensuun tiimin vetäjä, päättyy vuodenvaihteessa. Tältä osin minulla on mukava ”sense of completion” ja myös ”achievement”, hän naurahtaa.

Filppula on dekaanin virkansa lisäksi englannin kielen professori, ja teoksillaan hän viittaa jäähyväisluennollakin esiteltyihin kirjoihin. Toinen niistä on tuore, viime kesänä julkaistu maailmanenglanteja käsittelevä The Oxford Handbook of World Englishes, jonka ensimmäinen toimittaja Filppula on.

– Oma osuuteni kirjassa käsitteli ”vanhojen englantien”, kuten brittienglannin, ja ”uusien englantien”, kuten Intian englannin tai Itä-Afrikan englantien yhteneviä rakenteellisia kehityspiirteitä. Olen tyytyväinen siihen, että olen tutkijana saavuttanut mielestäni hyvän kansainvälisen aseman, mistä tämä kirjakin osaltaan kertoo.

Tällä hetkellä Filppula on mukana uudessa Akatemian konsortiohakemuksessa, jossa Joensuun tiimiä johtaa professori Mikko Laitinen.

– Toteutuessaan se loisi minullekin kehikon, joka motivoisi jatkamaan tutkimustyötä.

Täysin vapaalle Filppula ei siis osaa heittäytyä, vaan emeritussopimus on jo valmiina, ja abstraktit kahteen ensi vuonna pidettävään konferenssiin ovat jo työn alla.

– Täysin vapaalla tunnen itse asiassa olevani vain maasto- tai moottoripyörän selässä. Silloin eivät työasiat ehdi tulla mieleen.

Ajohommia ja ensi kesää Filppula erityisesti odottaakin ja laatii jo mielessään matkasuunnitelmia milloin minnekin.


Markku Filppula (oik.) on tehnyt uraansa pääasiassa Joensuusta käsin, mutta useat vuodet Irlannissa ja Englannissa ovat tuoneet vaihtelua sekä puhtia omaan tutkimustyöhön. Professori Hannu Kemppanen onnitteluvuorossa.

Tutkija ja motoristi

Yliopiston hallintoon Filppula on osallistunut omasta tahdostaan.

– Olen nauttinut siitä, että olen johtoryhmän jäsenenä päässyt näkemään yliopiston kokonaisuuden ja vaikuttamaankin tärkeisiin linjauksiin.

UEFin rakentamisessa hän on ollut alusta lähtien mukana.

– Yliopistomme on tänä aikana kehittynyt valtavasti ja menestynyt yllättävänkin hyvin yliopistojen välisissä vertailussa. Toivon, että eteenpäinmeno jatkuu samalla vauhdilla, ja että oma tiedekuntani ja ihmistieteet yleensä pysyvät myös tässä vahvasti mukana.

Kielentutkimuksessa päivän sana ovat todella suuret kieliaineistot ja niiden louhinta erilaisten datatyökalujen avulla.

– Yritän pysyä perässä, mutta käytän itse vähän pienempiä aineistoja ja enemmän kvalitatiivista tutkimusotetta. Se sopii varsinkin kielen historian tutkimukseen, joka on ollut yksi keskeinen juonne omassa tutkimustyössäni.

Filppula toivoo, että perustutkimukseen riittäisi edelleen resursseja aikana, jolloin ylhäältä päin tuleva poliittinen ohjailu tunkee yhä vahvemmin jopa Suomen Akatemian toimintaan.

–  Meillä UEFissa on tehty hyvää työtä tutkimusalueiden puitteissa, ja toivottavasti ne voivat jatkaa ja vahvistua.

Hiihtäjä ja muusikko

Eläkkeelle siirryttyään Markku Filppula aikoo ”restauroida” itsensä viime kevään ja kesän sairastelua edeltävään kuntoon – ellei parempaankin.

– Ja luen ne eläkeläisten kuuluisat lukemattomat kirjat, joista ensimmäinen on Claes Anderssonin Hiljaiseloa Meilahdessa. Sain sen vaimoltani syntymäpäivälahjaksi. Samalla voin itse harjoitella hiljaiseloa Meilahdessa, jossa meillä on toinen koti.

Tosin ei Ylämyllynkään kotia vielä jätetä.

–  Helsinkiin en aio suksia viedä, joten Ylämyllyn kodilla tulee olemaan käyttöä ainakin hiihtohommissa.

Moni ei tiedä, että Filppula on tehnyt uraa akateemisen työn lisäksi myös orkesterimuusikkona. Hän on soittanut oboeta ja englannintorvea avustajana Joensuun kaupunginorkesterissa.

– Tietysti se vei aikaa ja oli stressaavaa, mutta ammattiorkesterissa soittaminen oli sellainen kokemus, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Tähtihetkiini siellä kuului muun muassa englannintorvisoolot Sibeliuksen Tuonelan Joutsenessa.

Aktiivinen elämä jatkuu Filppulan mukaan siis yhä eläkkeellä.

– Työvuosien aikana olen kaikenlaisissa tilanteissa saanut eniten voimaa työkavereistani. Heitä kaikkia haluankin kiittää tässä lopuksi ihan erityisesti.


Kuoro esiintyi yllätyksenä jäähyväisluennon päätteeksi. Tilaisuuteen oli valittu aiheeseen sopivat kappaleet.
 
Teksti Nina Venhe
Kuvat Varpu Heiskanen