Takaisin

Avoin opinnäytetyö on käyntikortti työelämään

Avoin opinnäytetyö on työelämän näkökulmasta pääsy osaamiseen ja työn tekijän henkilökuvaan, sanoo opinnäytetyönsä avoimena julkaissut Ville Tahvanainen. Historia- ja maantieteiden laitoksella nuorempana tutkijana työskentelevä Tahvanainen valmistui viime vuonna filosofian maisteriksi, eikä epäröinyt gradututkielmansa julkaisemista avoimena hetkeäkään.

– Opinnäytetyötkin ovat aina keskustelun avaajia ja lisänäkökulma aiheeseen, eikä niiden roolia pidä missään nimessä väheksyä, Tahvanainen korostaa.

Itä-Suomen kirjaston johtaja Jarmo Saarti on samaa mieltä.

– Graduja luetaan yllättävän paljon, sekä toiset opiskelijat että erityisesti alan ammattilaiset. Hyvällä aiheella ja käsittelyllä saattaa päästä jopa uutisiin eli vaikuttamaan yhteiskuntaan omalla keskustelullaan.

Työnantajalle avoin gradu on Saartin mukaan käyntikortti, ja suljettu gradu pistää ihmettelemään, miksi sitä ei voi näyttää kaikille.

Historia- ja maantieteiden laitos näyttää esimerkkiä

Itä-Suomen yliopiston kirjasto palkitsi viime syksynä historia- ja maantieteiden laitoksen aktiivisudesta pro gradu -tutkielmien avaamisessa. Viime vuonna 80 prosenttia laitoksen opinnäytetöistä julkaistiin avoimena, kun koko yliopiston keskiarvo oli 40 prosenttia. Miten tässä onnistuttiin?

– Meillä koko graduprosessi on ohjauksesta lähtien sellainen, että tiedostot ja kommentit liikkuvat sähköisenä. Se antaa myös opiskelijoille signaalin sitä, että opinnäytetyön voisi julkaista avoimena, laitosjohtaja Minna Tanskanen kertoo.

Lisäksi viestiä avoimen opinnäytetyön hyödyistä on viety aktiivisesti eteenpäin tutkielmaryhmissä.

– Kun kirjastoissakaan ei enää ole graduhyllyjä, ei paperitulosteita enää säilytetä yliopistolla, Tanskanen muistuttaa.

Ville Tahvanainen ja Minna Tanskanen kannustavat opiskelijoita avoimeen julkaisemiseen.

Moni opiskelija panostaa opinnäytetyöhönsä paljon aikaa ja vaivaa, joten Tanskanen soisi niiden saavan myös ansaitsemansa arvon.

– Yritämme myös kasvattaa opiskelijoitamme yhteiskunnalliseen vastuullisuuteen ja haluun osallistua ajankohtaiseen keskusteluun, missä opinnäytetyöllä on oma roolinsa.

Tahvanainen kiittää omaa yksikköään siitä, että sähköisen julkaisemisen prosessiin kasvatetaan määrätietoisesti opintojen aikana.

– Meitä muistutetaan siitä, että mitä tahansa tieteellistä työtä tehdäänkin, se on julkista aineistoa. Itsekin katson mielelläni opinnäytetöitä lähteinä, ja hahmotelen myös niiden avulla kokonaiskuvaa aiheesta.

Sujuvia julkaisuprosesseja ja koulutusta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta on pilotoinut sähköistä graduprosessia, jota lähdetään nyt edistämään aktiivisesti koko yliopistossa. Kirjaston tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikki mahdolliset opinnäytetyöt olisivat avoimia. Itä-Suomen yliopisto on tällä hetkellä opinnäytetöiden avoimuudessa suomalaisten yliopistojen keskikastia.

– Pyrimme tekemään julkaisemisprosessin mahdollisimman helpoksi yhteistyössä tiedekuntien ja laitosten kanssa. Lisäksi järjestämme koulutusta avoimesta tieteestä ja avaamisen merkityksestä, Saarti sanoo.

Hän muistuttaa, että vain julkaistu tutkimustieto kehittää tiedettä eteenpäin. Osa tätä prosessia on myös kritiikin kohteeksi asettuminen.

– Se on tutkijan ja asiantuntijan arkea. Omasta työstään kannattaa myös olla ylpeä ja näyttää sitä muille verkonkin kautta. Graduthan ovat julkisia asiakirjoja jo lähtökohtaisesti.

Vaikka historia- ja maantieteiden laitoksella avoimessa julkaisemisessa ollaan opinnäytetöiden osalta hyvällä tiellä, on luvuissa Tanskasen mukaan vielä hieman varaa hilata ylöspäin.

– Kun meidät palkittiin, lupasin, että parannamme vielä tästä.

Teksti: Sari Eskelinen

Kuva: Varpu Heiskanen