Takaisin

Alzheimerin tautia sairastavan kyky arvioida elämänlaatuaan heikkenee jo varhain

Väitös neurologian alalta

Väittelijä: LL, geriatrian erikoislääkäri Kristiina Hongisto

Aika ja paikka: 3.2.2017 klo 12, Mediteknia, MD100, Kuopion kampus

Alzheimerin tautiin sairastuneiden on vaikea arvioida elämänlaatuaan taudin edetessä. Heidän arvionsa elämänlaadustaan poikkeaa omaisten arviosta jo taudin varhaisessa vaiheessa, osoitti lääketieteen lisensiaatti Kristiina Hongiston väitöstutkimus. Suomessa tai kansainvälisesti ei juurikaan ole tehty tutkimuksia sairauden etenemisen vaikutuksesta Alzheimerin tautia sairastavien elämänlaatuun.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin Alzheimerin tautia sairastavien henkilöiden elämänlaatua ja käytösoireita Alzheimerin taudin diagnoosivaiheessa ja sairauden edetessä. Lisäksi tutkittiin sairastuneen henkilön kykyä vastata elämänlaatuaan mittaaviin kysymyksiin.

Väestön ikääntymisen myötä yleisimmästä muistisairaudesta, Alzheimerin taudista, on tulossa merkittävä kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen haaste. Korkea ikä on Alzheimerin taudin tärkein tunnettu riskitekijä. Alzheimerin taudille ovat tyypillisiä etenevät vaikeudet muistitoiminnoissa, päivittäisen toimintakyvyn heikentyminen sekä käytös- ja mielialaoireet. Alzheimerin tautia sairastavien hyvän hoidon tavoitteena ovat sairauden mahdollisimman varhainen toteaminen, lääkehoidon varhainen aloittaminen ja elämänlaadun ylläpitäminen. Elämänlaatu koostuu monista eri tekijöistä, joita ovat esimerkiksi fyysinen ja psyykkinen terveys, sosiaaliset suhteet, elinolosuhteet ja harrastukset. Vaikka elämänlaatua voidaan arvioida sekä subjektiivisesti että objektiivisesti, niin elämänlaatu on ensisijaisesti yksilöllinen kokemus tyytyväisyydestä omaan elämään.

Väitöskirjatutkimus pohjautui Itä-Suomen yliopiston neurologian yksikön ALSOVA-hankkeeseen. Tutkimukseen osallistui 236 hyvin lievää tai lievää Alzheimerin tautia sairastavaa ja heidän omaishoitajansa kolmen sairaanhoitopiirin alueelta Suomesta. Osallistujat rekrytoitiin vuoden kuluessa Alzheimerin taudin diagnoosista ja tämän jälkeen heitä seurattiin vuosittain yhteensä viiden vuoden ajan.

Sairastuneet arvioivat erityisesti masennuksen heikentävän elämänlaatua

Tutkimus osoitti käytösoireiden olevan yleisiä jo sairauden varhaisvaiheessa. Sairastuneista ne, joilla oli myös masennusoireita, arvioivat itse elämänlaatunsa matalammaksi kuin muut. Omaishoitajat puolestaan arvioivat päivittäisen toimintakyvyn heikentymisen ja käytösoireiden lisääntymisen laskevan potilaan elämänlaatua.

Alzheimerin tautia sairastavien kyky vastata elämänlaatuaan koskeviin kysymyksiin heikkeni sairauden edetessä lievästä keskivaikeaan vaiheeseen. Viiden seurantavuoden aikana Alzheimerin tautia sairastavat eivät itse arvioineet elämänlaatunsa juurikaan heikkenevän, vaikka Alzheimerin tauti eteni, käytösoireet lisääntyivät ja avun ja tuen tarve kasvoi. Omaiset arvioivat potilaan elämänlaadun kuitenkin heikkenevän merkittävästi sairauden edetessä ja käytösoireiden lisääntyessä. Potilaan oma kokemus elämänlaadustaan ja omaisen arvio potilaan elämänlaadusta alkoivat poiketa toisistaan jo Alzheimerin taudin varhaisvaiheessa.

Elämänlaatumittarin käyttäminen etenevien aivorappeumasairauksien hoidon vaikuttavuuden mittarina on haasteellista. Potilaan kyky arvioida tilaansa näyttää heikkenevän enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa sairautta kuin aiemmin on ajateltu. Tämän vuoksi terveydenhoitohenkilöstön tulisikin nykyistä enemmän hyödyntää myös potilaan hyvin tuntevan omaishoitajan näkemystä potilaan terveydentilasta ja elämänlaadusta. Terveydenhoitohenkilöstön tietoisuutta Alzheimerin tautiin liittyvistä käytösoireista tulisi lisätä ja käytösoireiden esiintymistä tulisi kartoittaa aktiivisesti, varsinkin, kun varhain aloitetulla oireenmukaisella lääkehoidolla pystytään vaikuttamaan käytösoireiden ilmaantumiseen.  Alzheimerin taudin ja käytösoireiden mahdollisimman varhainen toteaminen ja asianmukainen hoito ovat tärkeitä sairastuneen henkilön elämänlaadun säilyttämisen ja omaishoitajan jaksamisen kannalta.

Lääketieteen lisensiaatti Kristiina Hongiston väitöskirja Quality of life and neuropsychiatric symptoms in patients with Alzheimer’s disease – the ALSOVA follow-up study tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Timo Strandberg Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Pekka Jäkälä Itä-Suomen yliopistosta.

Kristiina Hongisto on syntynyt vuonna 1970 Helsingissä ja asuu nykyisin Kuopiossa. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Kuopion Lyseon lukiosta vuonna 1989 ja suorittanut luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon vuonna 1993, lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1998 sekä geriatrian erikoislääkärin tutkinnon vuonna 2004 Kuopion yliopistossa. Hongisto on työskennellyt Itä-Suomen yliopistossa kliinisenä opettajana vuodesta 2010 alkaen.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/10908?encoding=UTF-8