Takaisin

Ainutlaatuinen tutkimus selvitti Saimaalla viihtyvän salaperäisen jättikatkan elintavat

Suomessakin elävä jääkauden aikainen reliktilaji, jättikatka, elää syvissä ja viileissä vesissä. Suomalaistutkimus toi merkittävää uutta tietoa jättikatkan elintavoista ja elinkierrosta. Jyväskylän yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteistutkimus osoitti, että laji on sopeutunut kylmiin, alle 8-asteisiin vesiin eikä todennäköisesti selviytyisi ilmastonmuutoksen lämmittämissä vesissä. Tutkimus julkaistiin Freshwater Biology -tiedejulkaisussa syyskuussa 2019.

Jättikatka (Gammaracanthus lacustris) elää Suomen eteläisissä osissa vain noin 20 järvessä. Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen tutkijat selvittivät ainutlaatuisessa tutkimushankkeessa jättikatkan elinkiertoa ja merkitystä järviemme ekosysteemeille. Suurikokoiseksi kasvava äyriäinen viihtyy järvisyvänteiden kylmissä, alle 8-asteisissa vesissä. Tutkimuksessa selvisi, että jättikatka elää käytännössä vain yli 40 metrin syvyydessä.

”Jättikatkaa esiintyy runsaina määrinä vain yli 40 m syvyydessä, jossa veden lämpötila on jatkuvasti alle 8 astetta. Jättikatka ei vaella pimeäänkään aikaan ruokailemaan ylempiin vesikerroksiin, kuten monet muut äyriäislajit tekevät”, kertoo Jyväskylän yliopistossa työskentelevä tutkijatohtori Jouni Salonen salaperäisenäkin pidetyn jättikatkan elintavoista.

Monivuotinen tutkimus tehtiin Saimaan Paasivedellä. Näytteitä otettiin myös yöllä. Paasivedellä elää tutkimuksen mukaan arviolta 50 miljoonaa jättikatkaa. Lajin syntyhistoria Suomessa ajoittuu mannerjään sulamiseen 10 000 vuotta sitten. Jättikatka on reliktiäyriäinen, joka jäi ja sopeutui sulamisvesistä syntyneisiin järviin saimaannorpan tavoin. Sopeutumisen myötä se on eriytynyt omaksi lajikseen merellisistä sukulaisistaan.

Jättikatka

Kuvassa: Jättikatka kuvattuna tutkimusalus R/V Muikun laboratoriossa. Kuva: Jouni Taskinen.

 

Isotooppianalyysi todisti jättikatkat lihansyöjiksi

Jättikatka on lihansyöjä, joka saalistaa ravinnokseen muita äyriäislajeja. Ravintoverkossa se on kuitenkin myös itse ravintokohde syvänteiden kalalajeille.

Jättikatkoja mitattiin tutkimuksessa kaikkiaan lähes 600 yksilöä, ja suurimmat niistä olivat yli neljän senttimetrin pituisia. Kokojakauman perusteella ne olivat 4-vuotiaita.

”Jättikatkanaaraat näyttäisivät lisääntyvän vuosittain, sillä kaikki yli 25 mm naaraat olivat kantavia, eli niillä oli vatsassaan ns. alkiopussi. Suurimmilla naarailla pussissa oli jopa 200 munaa tai alkioita”, sanoo Jouni Salonen.

 

Tutkimuksessa tehtiin myös isotooppi- ja rasvahappoanalyysejä

”Erityisesti kantavien naaraiden ja niiden munien rasvahappopitoisuus oli suuri, eli jättikatka panostaa selvästi lisääntymiseen ja poikasten selviytymiseen. Myös rasvahappokoostumuksissa oli merkittäviä eroja munien ja aikuisten yksilöiden välillä. Hiili- ja typpi-isotooppianalyyseilla puolestaan havaittiin, että jättikatka on peto, joka syö eläinplanktonia ja muita äyriäisiä”, kertoo tutkijatohtori Minna Hiltunen Jyväskylän yliopistosta.

Hiltusen mukaan erityisesti typen isotooppiarvot olivat samalla tasolla kuin samassa yhteydessä tutkituilla petokaloilla, ahvenella, kuhalla ja hauella. Sen perusteella jättikatka on ravintoverkossa varsin korkealla trofiatasolla.

”Korkeiden rasvahappopitoisuuksien myötä jättikatka on myös itse todennäköisesti herkkua monille kalalajeille, ja myös hylkeiden on todettu käyttävän jättikatkaa ravintonaan. Havaitsimme myös, että jättikatkat hyökkäilevät näytepurkissakin muiden äyriäisten kimppuun, huolimatta siitä, että ne oli hetki sitten nostettu 60–65 metrin syvyydestä”, kuvailee Hiltunen.

 

Tutkimus ennätettiin tehdä käytöstä poistuneella tutkimusalus Muikulla

Ilmaston lämpeneminen ja sen myötä vesien lämpeneminen uhkaavat harvinaista, kylmiin vesiin sopeutunutta reliktiäyriäistä.

”Jääkauden ajoilta peräisin olevana eläimenä jättikatka on selvästi sopeutunut hyvin alhaisiin lämpötiloihin. Laji tuskin selviää lämpimimmissä vesissä. Jo aiemmin on todettu, että se ei pysty liikkumaan esimerkiksi virtavesiä pitkin uusille elinalueille”, toteavat tutkijat Jouni Salonen ja Minna Hiltunen.

Tutkimuksessa hyödynnettiin viime hetkillä tutkimusalus R/V Muikun ainutlaatuisia näytteenottovälineitä. Alus ei ole enää tutkimuskäytössä.

”Ilman Muikkua tutkimustietoa ei olisi mitenkään pystytty saamaan, joten kansainvälisestikin tarkasteltuna saimme täysin uutta tietoa jättikatkasta. Työn merkitys suurten järvien ja niiden eliöyhteisöjen tuntemuksen kannalta tulee vielä korostumaan tulevaisuudessa”, kertoo tutkimuksen alkujaan liikkeelle laittanut Jyväskylän yliopiston professori Jouni Taskinen.

Tutkimus jättikatkan elinkiertoekologiasta on julkaistu Freshwater Biology -tiedelehdessä syyskuussa 2019. Linkki julkaisuun: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/fwb.13404

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Jouni Salonen, Jyväskylän yliopisto, jouni.k.salonen@jyu.fi puh. 040-7509537

Tutkijatohtori Minna Hiltunen, Jyväskylän yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, minna.m.hiltunen@jyu.fi puh. 040-8490880

Yliopistotutkija Paula Kankaala, Itä-Suomen yliopisto, paula.kankaala@uef.fi puh. 050-4313496

Professori Jouni Taskinen, Jyväskylän yliopisto, jouni.k.taskinen@jyu.fi puh. 040-3558094

Tiedottaja Tanja Heikkinen, tanja.s.heikkinen@jyu.fi puh. 050-5818351