Takaisin

”Uuden yrityksen suunnittelussa on osattava katsoa kauas tulevaisuuteen”

Toukokuun lopussa yliopistolla vieraillut professori Duncan T. Moore kertoi luennollaan Rochesterin historiassa ja talouselämässä yhtäkkiä tapahtuneista suurista muutoksista. Romahdus työpaikkojen määrässä ja korkealle koulutetun työvoiman valtava ylimäärä eivät kuitenkaan lannistaneet kaupunkia. Avaimet uuteen kukoistukseen löytyivät ennakkoluulottomasta yhteistyöstä Rochesterin yliopiston kanssa.


Kuvassa: Duncan T. Moore.

Rochesterissa muutos tapahtui vain parissakymmenessä vuodessa. Alueella toimivissa suurissa yrityksissä, kuten muun muassa Eastman Kodakilla, Xeroxilla ja Bausch&Lombilla työskenteli 80-luvun kulta-aikoina huikeat 89 000 työntekijää, mutta nykyään heitä on enää vain 7 000.

– Muutos on ollut valtava, ja se on sisältänyt myös monia poliittisia vaiheita, Moore totesi.

Rochesterin yliopistossa tartuttiin asiaan nopeasti panostamalla monin tavoin muun muassa yrittäjyysopintoihin.

Yksi esimerkki ennakkoluulottomasta ajattelusta alueella oli perustaa francising -periaatteella toimiva hoitoalan yritys, jolta hoitoalan osaajia välittävä yritys voi ostaa reaaliaikaista tietoa mitä sairauksia missäkin päin maailmaa on, ja mitä rokotuksia sinne mennessään tarvitaan.

– Kuulostaako kalliilta? Tiedonhankinta vie aikaa, ja se todellakin on kallista. Siksi sitä ei kannata tehdä itse omalla työajalla, vaan ostaa palvelu muualta.

– Toinen yritysidea taas on tarjota päätöksenteon tueksi tietopalvelua yksin yöllä päivystävälle sairaanhoitajalle, jonka on päätettävä vaikkapa potilaan äkillisten sydänongelmien hoidosta ilman lääkäriä.

– Uuden yrityksen ja työpaikan suunnittelussa on osattava katsoa kauas tulevaisuuteen.

Mooren mukaan Rochesterin yliopistossa ei kaihdeta rohkeita päätöksiä – jotkut koulutusohjelmat on lopetettu hyvinkin nopeasti, kun niihin ei vain ole saatu tarpeeksi opiskelijoita. Päätökset tehdään ajan trendejä ja kiinnostuksen kohteita seuraten.

– Työelämässä menestymisessä kaikki on kiinni verkostoitumisesta; on tavattava ihmisiä, keskusteltava heidän kanssaan ja osattava pyytää apua, hän muistuttaa.

- Omaan tekemiseen täytyy löytyä intohimoa!


Kuvassa: Duncan T. Moore.

Vuosien varrella Rochesterin yliopiston opiskelijoiden yrittäjyyttä on tuettu mitä moninaisimmin keinoin, muun muassa kurssien, kilpailujen ja ilmaisten lukukausimaksujen myötä. Tavoitteena on, että nuoret perustaisivat yrityksiä, mutta myös tähän panostetun taloudellisen tuen saaminen takaisin yliopistoon varainhankinnan myötä.

Joensuun ja Rochesterin tilanteissa samaa muutosvoimaa

Luennon yhteydessä järjestetyssä paneelikeskustelussa Joensuun Tiedepuiston, kaupungin ja yliopiston edustajat löysivät yhtäläisyyksiä Rochesterin ja Joensuun välillä.

– Perloksen tehtaan lopettaminen tapahtui yhtäkkiä, vaikka sitä olikin odotettu jo vuosia, sanoi Joensuun Tiedepuiston toimitusjohtaja Jari Lauronen.

– Joensuun seudulla tilanne ei ollut ihan niin dramaattinen kuin Rochesterissa. Onneksi muodostettiin nopeasti työryhmä ratkaisemaan ongelmaa, ja resursseja tähän saatiin kyllä kaikilla tasoilla. Joensuun seudulle syntyi nopeasti eri alojen pienyrityksiä osaajia työllistämään.

Paneelissa pohdittiin muun muassa, ovatko esimerkiksi insinöörien tai musiikkialan yrittäjien pienyritykset vertailukelpoisia.

– Tavoite on luoda työpaikkoja, ja kun musiikkialalla olennaista ovat immateriaalioikeudet, niitähän voidaan hyödyntää vuosia. Muusikkojen voi olla kuitenkin vaikeaa löytää työlleen sopivat jakelukanavat ja oikea hinnoittelu; palkat ovat huonoja, jolloin heidän on annettava myös tunteja oppilaille. Monet muusikot eivät haluaisi tehdä tätä, sillä he kokevat kaiken muun kuin harjoittelun olevan ajanhukkaa, Moore totesi.

Moore kyseli luennolleen osallistuneiden opiskelijoiden ajatuksia opiskelusta ja suunnitelmista opintojen jälkeen. Kiinnostavatko Joensuun alueen työmahdollisuudet vielä opintojen jälkeenkin?

– Joensuu on maantieteellisesti kaukana, mutta lopulta kyse on mahdollisuuksista ja siitä, miten kasvaa opiskelijana ja ihmisenä, hän muistutti.

– Ratkaisu tähän voisivat olla esimeriksi harjoittelupaikat. Toinen asia on pula tietyn alan osaajista; varsinkin matemaattisin taitoihin kannattaa panostaa opiskelussa. Tämä tarpeiden ja taitojen yhteensopimattomuus on iso rakenteellinen ongelma myös USA:ssa.

– Opiskelijat ovat tärkeitä, ja heidät täytyy ottaa mukaan kehittämään koulutusta. He eivät kuitenkaan vielä tunne ihmisiä, ja heiltä puuttuu vielä kokemusta johtaa omaa yritystä.

– Joensuun ajatellaan olevan kaukana kaikesta, mutta itse asiassa automatka Rochesterista osavaltion suurimpaan kaupunkiin New York Cityyn kestää seitsemän tuntia. Samassa ajassa Joensuusta ehtii varsin pitkälle, muistutti paneelin puheenjohtaja, professori Jyrki Saarinen.

Kuvassa: Paneelin puheenjohtaja, professori Jyrki Saarinen ja panelistit Joensuun Tiedepuiston  toimitusjohtaja Jari Lauronen, Joensuun kaupungin strategiajohtaja Janna Puumalainen, professori Duncan T. Moore, dekaani Jukka Jurvelin ja Joensuun seudun työ-ja elinkeinotoimiston johtaja Jarmo Valtonen.


Menestyvässä tiimissä kaikki ihmiset ajattelevat eri tavoin

Omaa yritystään miettiville opiskelijoille Moorella oli antaa muutama hyvä vinkki menestykseen.

– Paranna verkostoasi, tutustu eri alojen ihmisiin! En antaisi rahaa yritykselle, jossa kaikilla on sama tausta ja tutkinto. Sellainen tiimi menestyy, jossa ihmiset ajattelevat eri tavoin, hän sanoi.

– Yrityksellä täytyy olla suunnitelma, on tunnettava markkinat ja uskallettava muuttaa suuntaa, jos se on tarpeen. Meillä on omassa yliopistossamme esimerkiksi kurssi, jossa omaa liikeideaa täytyy testata kuudella potentiaalisella asiakkaalla. Tästä saa todella hyviä vinkkejä idean toteuttamiseen.

Piilaaksosta kantautuu uutisia startup-yritysten kuolemasta, ja jälleen kerran isojen yritysten uudesta noususta valtaan, esimerkiksi tekoälyä kehitettäessä.

– Se on totta, että Google, Apple ja Facebook ottavat paljon opiskelijoita, meiltäkin niihin on mennyt joitain. Palkat ovat toki myös kovia. Nuorilla ei ole vielä työkokemusta isommasta teollisuudesta, ja omia yrityksiä perustetaan vasta noin kymmenen vuoden työkokemuksen jälkeen.

– Historia toistaa jälleen itseään. Isot yritykset eivät kuitenkaan ole niin innovatiivisia, ja ihmiset haluavat pohjimmiltaan olla luovia, se vain on ”way of nature”, lisää Saarinen.

Teksti: Marianne Mustonen
Kuvat: Varpu Heiskanen